Tutkimusmatkalla - viimeinkin!
Moikka taas!
Viimeinkin sain liikennesäännöt opiskeltua, auton vuokrattua ja pääsin aloittamaan mun Etelä-Pohjanmaan kierroksen. Ajattelin ensin mennä junalla Seinäjoelle ja vuokrata sieltä auton, jolla oisin jatkanut Soiniin, mutta päädyinkin ajelemaan autolla koko matkan. Tuumailin, että samalla vois katsella lumisia maisemia ja vaikka poiketa jossain välillä kahvilla. Tää oli oikeestaan aika hyvä päätös – matka nimittäin sujui erittäin mukavasti hyvää musiikkia kuunnellessa ja pari kivaa taukopaikkaakin tuli katsastettua! Tauon aikana tutkailin Soinin nähtävyyksiä ja muuta tietoa Googlesta.
Pääsin turvallisesti tänne Soiniin, ja oonkin jo ehtinyt katsella mitä kaikkee täällä on. Kävin ekana tsekkaamassa tietty keskustan, joka on tosi symppis! Joka puolella oli ihanat jouluvalot ja tosi kiva tunnelma. Suomen ainoa vaivaisakkakin oli paikallaan. Pieneksi paikaksi ihmisiä oli liikkeellä aika paljon, ja keskustassa oli myös aika paljon erilaisia palveluita. Silmään pisti myös se, että keskustan liikenneympyrässä autojen seassa sulassa sovussa oli traktori. Hämmentävää. Keskustan lisäks kävin Vuorenmaan laskettelukeskuksessa tsekkaamassa, miltä tää hiihtokeskus ja elämysportaat näyttää, ja siis yllätyin sen mäen jyrkkyydestä ja pituudesta! Siis mä luulin, että täällä olis tasaista maata!
Mun majapaikka ei tosin oo keskustassa, vaan yhdessä kylässä. Tää kylä on pieni, mutta oikein mukavan ja tosi kotoisan tuntuinen. Heti, kun pääsin tän majoituspaikan pihaan, ja aloin purkaa matkatavaroita takakontista, pari lenkkeilijää moikkasi mua. Siis moikkasi! Mä olin ihan hämilläni, kun eihän kaupungissa kukaan moikkaa ketään täysin tuntemattomia. Ehkä ne luuli mua joksikin toiseksi ihmiseksi… Olin varmaan ihan idiootin näköinen, kun katoin niitä lenkkeilijöitä vaan sillee huuli pyöreenä, ja nostin hitaasti ja hämmentyneenä kättä!
Takana alkoi olla jo pitkä päivä, ja oli jo aika pimeetä, joten aattelin testata saunan ja mennä nukkumaan. Ennen unia tutkin netistä, mihin vois mennä ja mitä vois tehdä seuraavana päivänä. Ensin oli vähän vaikeeta nukahtaa, koska joka puolella oli niin tosi hiljaista, kun tieltä ei kuulunut liikenteen ääniä tai ihmisten huutoa. Sitten kun mä lopulta nukahdin, nukuin loppuyön niin hyvin!
Aamulla heräsin tosi virkeenä, ja päätin lähtee aamupalan jälkeen pienelle aamupäivän lenkille (karttasovelluksen avustuksella). Kiersin sellasen muutaman kilometrin mittaisen lenkin lumisissa kylämaisemissa. Toi pieni lenkkihän kesti ihan jäätävän kauan, koska pysähdyin joka välissä ottamaan kuvia esimerkiksi aamuauringossa kylpevistä lumisista pelloista ja puista, ja myös hevosista, jotka tuli yhtäkkiä vastaan lenkillä! Niin ihania heppoja!
Pysähdyin myös juttelemaan muutaman kyläläisen kanssa, kun eilinen haastattelu vähä niinku jäi tekemättä… Pitää välillä muistuttaa itseään, että oon työmatkalla, enkä vaan pitkää viikonloppua viettämässä. Pitää selvittää Landemian arvoitusta! Tähän mennessä sen selvittäminen on ollut aika kivaa, mutta hirveesti en oo saanu tietoa mistään Landemiaan liittyvästä. Nää ihmiset vaikuttaa tosi iloisilta ja onnellisilta. Voiskohan tää upee luonto ja mukavat ihmiset aiheuttaa Landemiaa?